Vivid Festival eli "I likes 'em pretty lights"

Sydneyssä on se hyvä puoli, että joka viikko on jokin festivaali tai mikälie karnevaali käynnissä, jos vain jaksaa ottaa selvää. Harmi vain, että tuo opiskelu kävi välillä niin raskaaksi ettei ihan joka paikkaan pystynyt repeämään. Mutta nyt se on onneksi ohi! Ei enää esseiden parissa valvottuja tai huonosti nukuttuja öitä eikä stressiä siitä, mitä on unohtunut tehdä. Voin vain kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, ettei Suomen yliopistot tai korkeakoulut (molemmissa kun olen sattuneesta syystä aikaani kuluttanut...) ole mitään verrattuna Australian vastaaviin! On kiva tulla takaisin jo senkin takia;) Vaikka toisaalta olisi mukava jäädä vielä vähäksi aikaa...mutta aina ei voi voittaa.

Tämän postauksen tarkoitus ei kuitenkaan ole enää märehtiä koulua, kun se kerran lopulta on ohi, vaan näyttää nättejä kuvia Vivid festivaalista, missä mm. oopperatalon ja St. Mary's katedraalin pintaan heijastettiin kaikenmoisia kuvia ja kuvioita. Hienoja olivat.


Aikani kuluksi yritin ensin ottaa kuvia vastarannalla olevasta Luna Parkista, mutta kuvat eivät suostuneet onnistumaan.


Susanne päätti pelleillä taskulampun kanssa, joita sai ilmaiseksi ihan juhlan kunniaksi. Niillä oli kai jokin tarkoituskin, mutta se ei selvinnyt meille. Mutta...


Sitten ooperatalon purjeet lopulta valaistiin!








St. Mary's Macquarie streetillä.






State Parliament Housen teemana oli Harbour Bridge ja miten se rakennettiin.


Mitchell Library eli osa osavaltion pääkirjastoa.


Teemana oli elämä ensimmäisessä siirtokunnassa Australiassa.


Näitä muovimajakoita oli pitkin Macquarie Streetiä ja Circular Quaytä, vähän niin kuin herättämässä lisähuomiota näihin yllä oleviin valoilmiöihin. Ihan kuin sitä nyt olisi tarvittu.

Vampire Weekend Hordern Pavilionissa

Tulee taas vähän jälkijunassa, mutta toukokuun 13. päivä ei todellakaan ollut epäonnen päivä vaan sanoinkuvaamattoman fantastisen supermahtava! Paniikkikohtauksesta huolimatta sain nähdä yhden lempibändeistäni täällä Sydneyssä eli newyorkilaisen Vampire Weekendin. Maailmanlaidalta toiselle reissaavat muutkin kuin köyhät opiskelijat:)


Yritettiin ensin löytää sisäänkäynti sieltä mistä sen pitäisi loogisimmin löytyä, eli nimikyltin läheltä, mutta eihän se ollut siellä päinkään kun aivan toisella puolella. Ei kai keikalle pääsyn ole tarkoituskaan olla helppoa.


Tämä oli rakennuksen vastakkaisella puolella, pakkohan siitä oli kuva ottaa.


Tältä se lava näytti ennen lämmittelybändin keikkaa. Katossa oli kristallikruunuja, en vain saanut niistä kovin hyviä kuvia.


Paikallinen (noh, Blue Mountainsilta) bändi nimeltä Cloud Control. Vähän niin kuin crowd control...Tämän jälkeen kuvat onkin otettu hiukan kauempaa jo aiemmin mainitsemani paniikkikohtauksen takia. Ei pidä tämä tyttö jos joka puolelta ihmiset yrittää tunkea eturiviin ja itse sattuu olemaan se tyyppi siinä välissä. Ahdistus maksimoitui lopulta niin pahaksi, ettei henki enää kulkenut ja piti pyytää järkkäriä nostamaan pois. Kaverilta kuulin myöhemmin, ettei se paine mihinkään parantunut keikan alettua, vaan se ennemminkin paheni. Onneksi pääsin pois.


Siellä kaukana ne ovat. Nuo kynttilät on hienoja tässä kuvassa.


Saako tästä mitään selvää? Vampire Weekendin Ezra Koenig siinä.


Taustakuvan (myös uusimman levyn kansikuva) tytön silmät oli otettu valoshow'hun mukaan. Milloin oli punaiset, milloin siniset kiilusilmät.


Näin kaukana lavasta olin oikeasti. Vieläkin välillä olen saada sätkyn, jos ihmisten määrä huoneessa ylittää neliöiden määrän...ei ole hyvä tämä.


Musiikki oli mahtavaa, mutta aika pitkälti samalla kaavalla pojat soittivat kuin levylläkin. Tykkäsin tosin silti, on aina upeaa kuulla biisit livenä eikä pelkästään levyltä.


Muutkin taisivat olla samaa mieltä:) Hieno bändi, jolla on kahmalokaupalla hyviä biisejä.

Kummallisinta tässä keikassa oli salin peräkulmaan sijoitettu baaritiski, vaikka keikka itsessään ei ollut ikärajoitettu (lue: s**marin keskenkasvuset kakarat tyrkkimässä ja tunkemassa). Mutta se yksi tuopillinen tuli tarpeeseen, kun jalkojen vapinalta pääsin tiskille saakka raahautumaan.

Blue Mountains välillä Katoomba - Leura

Yhtenä viikonloppuna käytiin lähimmässä luonnonpuistossa Blue Mountainsilla. Löydettiin kaikenkokoisia kivenjärkäleitä ja muutama vesiputous. Ai niin, ja pari rakkoa ilmestyi jostain kumman syystä (saattoi olla vääränlaiset kengät jalassa, vaikka tennarit olivatkin...).


Kah, Katoombasta lähdettiin kaksikerroksisella bussilla liikkeelle.


On minulla vaan hyvä kamera.


Ensimmäinen putous (koko ajan meinaan sanoa suihkulähde...jotenkin on senat sakaisin).


Pilviä ja vuoria, ja pilvien varjoja.


Toiset eivät halunneet rasittaa jalkojaan yhtä paljon.


Toinen putous.


Möhkäleitä.




Näettekö kasvot?


Edellisen nimi.


Lisää putouksia ja Shakespeare-viittaus. Tahtoisin nähdä kuka tuolta yrittää kiivetä...


Mä näitä polkuja tallaan...




Three Sisters. Legendan mukaan joko isä tai velho tai isävelho noitui siskokset kivikasoiksi, jotta liian innokkaat kosijat pysyisivät loitolla, ja ryökäle meni kuolemaan ennen kuin ehti muuttaa heidät takaisin.






Täältä niitä siskoksia sai katsella.


Rotkossakin pitää olla muuntaja.


Illansuussa päästiin Leuraan.


Tämä odotteli kuuliaisesti omistajaansa.


Mitäköhän kello mahtaa olla?


Junia meni illalla enää pari kertaa tunnissa, niin oli aikaa napsia kuvia.

Featherdale Wildlife Park eli koalia ja muita karvakuonoja

Varoituksen sana kaikille lukijoille: luvassa on ällöttävämpääkin ihanampia pörröisiä otuksia, joita sai taputella ja syöttää, ne kun olivat ihan kesyjä. Pyydän siis anteeksi jo etukäteen.


Tästä se alkoi.


Kakaduja.


Pelikaani. Tiedän, vielä ei varmaan kovasti ällötä.


Kookaburria! Niiden siivet on ihanan väriset.


Tawny frogmouth. Eli pöllö.


Olihan se vähän vihaisen näköinen, mutta uskalsin tätäkin taputtaa.


Ensimmäinen koala.


Toinen koala. Ne oli ihan valtavan pörrösiä!


Ja yksi vielä:)


Kemmurun poikanen.


Toinen Pikku-Ruu. Ne makaili siellä vähän miten sattui ja kaikkia pystyi silittämään. Olivat tosi rauhallisia.


Näytän ihan pikkutytöltä tässä kuvassa.


Vompatti vei mun rehut...


Ja lopuksi pikku-kengurun käpälä.