Öttiäisiä!

Käytiin tässä päivänä muutamana muiden vaihtareiden kanssa Taronga Zoossa ja tällaisia elikoita tarttui muistikortille:


Hylje!


Gorilloja, yksi niistä möksää aika pahasti tuossa oikealla.


Maaoravasta oli pakko saada kuva, vaikka se ei tuonne häkkiin varsinaisesti kuulunutkaan. Jotain lintuja siellä taisi olla.


Kirahveja on aina kiva katsella, kun ne on niin käsittämättömiä eläimiä.


Tahtoo kookaburran omaksi!


Ensimmäinen koala. Miten mikään voi nukkua tuollaisessa asennossa?


Toinen koala. On ne vaan söpöjä.


Ja kolmas koala. Niitä taisi tässä aitauksessa olla yhteensä viisi.


Musta joutsen ja ei, se ei ole tuon värinen koska se on lillunut öljyssä, vaan ne on oikeasti tuon värisiä eikä ne koskaan muuta väriään valkoiseksi. Käsi ylös, kuka tiesi näiden olemassaolosta? Itse tunnustan tietämättömyyteni.


En ole aivan varma, mikä eläin tämä on, mutta luultavasti se on kuitenkin jonkinlainen kengurun sukulainen. Pikkuserkku ehkä.


Muskelimasa-kenguru.


Tämän parempaa kuvaa en vesinokkaeläimestä saanut. Ja siihenkin piti jonkun tunkea...


Emu. Ei niistä sen enempää.


Tässä on ehkä kengurun kumminkaima.


Krogodiili. Näitä on kuulemma sellaista hyppäävää versiota täällä. Ehkä nekin on sukua kenguruille. Aika pelottavan näköinen on.

Tässä on vain murto-osa kaikista Taronga Zoon eläimistä, koska alue on aivan valtava ja sieltä löytyy eläimiä ympäri maailmaa. Vähän harmittaa, etten nähnyt tiikereitä ja muita kissaeläimiä enkä voinut ottaa kuvia yöeläimistä, mutta siellä ne vompatit ja tasmanian paholaiset (tai pussipirut/-ahmat) ja muut touhusivat menemään. Ja onneksi suurimmalla osalla eläimistä oli aika mukavat oltavat aitauksissaan, koska ne olivat yllättävän suuria. Ainoastaan joitain lintuja kävi sääliksi, koska niiden aitaukset näyttivät aika ahdistavilta loukoilta. En vieläkään oikein tiedä miten suhtautua eläintarhoihin, koska kuitenkin tykkään käydä niissä ja usein se on ainoa tapa nähdä harvinaisempia eläimiä. Toisaalta eipä taida jossittelukaan niitä eläimiä auttaa...mutta silti oli mahtavaa nähdä kaikkia pussieläimiä, mitä en ole koskaan aiemmin nähnyt. Ja kookaburrat oli hienoja.

Täällä mää asusisin ja asun nyt

Asuin ensimmäiset kuusi päivää Wake Up! Sydney Central -nimisessä hostellissa, tässä muutamia kuvia sieltä:


Pääovelta, respa oikealla. Kaveri liukuvärjätyssä paidassa oli yksi vastaanoton työntekijöistä...


Kellot muistuttamassa, että nyt ollaan todella kaukana kotona. Niin ne ainakin minuun vaikuttivat.


Tyttöjen yhteiskylpyhuone.


Suihkukoppi. Täällä ei vielä olla keksitty sekoittajia, vaan kylmä ja kuuma vesi on omien nuppien takana.


Kerrossängyissä nukuttiin, ne oli tosi huteria ja narisi joka kerta kun käänsi kylkeä.


Joka huoneessa on myös lukittavat kaapit, mutta lukko pitää hankkia itse. Eli jos tänne tulette, niin ottakaa oma riippulukko mukaan, niin kamat pysyvät tallessa:)


Ja täällä asun nyt, 36. kerroksessa kolmen muun tyypin kanssa.


Kuudennen kerroksen terassilta saa otettua tosi hienoja kuvia samalla kun vähän ulkoilee.


Ja tällaisessa huoneessa asun. Mun sänky on vasemmalla, jos se jotakuta kiinnostaa...


Ikkunasta näkyy mun koulun, University of Technologyn, tornirakennus. Se on äänestetty jossain Sydneyn rumimmaksi pilvenpiirtäjäksi enkä yhtään ihmettele.


Olohuone ja pieni parveke. Televisio vaihtui tänään 46-tuumaiseksi LCD-TV:ksi.


Alas on pitkä matka.


Taustalla keskusrautieasema ja edessä jos jonkinlaista kerrostaloa ja hotellia. Kellotornin edessä olevassa rakennuksessa on Wake Up! -hostelli eli ei ollut pitkä matka muuttaa. Paitsi ylöspäin.

Seuraavalla kerralla tuleekin sitten elikoita, niitä "goalia" ja muita, kun käytiin aiemmin tällä viikolla Taronga Zoossa. Tuulalle tiedoksi, että vesinokkaeläin oli nukkumassa, joten siitä en saanut ikävä kyllä kuvaa:( Luulen että näin sen, mutta se oli ihan kerällä lampensa pohjassa, etten ole varma oliko se se vai vain joku tosi karvainen kivi. Kortteja alan etsimään huomenna.

Valokuvallista todistusaineistoa Sydneystä ja vähän Loimaaltakin

Pitkän odotuksen jälkeen tässä niitä nyt on. Arvoisa herrasväki, olkaa hyvä:


Tältä näytti Loimalla ennen kuin lähdin...


Ja tältä Sydneyssä, kun saavuin. Harbour Bridge taustalla.


Oopperatalo vähän kauempaa, muutkin ovat sen näköjään löytäneet.


Manly Beachilla Sydneyn pohjoispuolella oli näin kaunista.


Etelän risti oikean maan kamaralla. Yllättäen aika monella täällä on sama tatuointi...


Rannalta tullessa sain vähän paremman kuvan oopperatalon "purjeista". Harmi että ilma oli tässä vaiheessa aika huono.


Seuraavana päivänä Hyde Parkissa löysin kavereita: Kapteeni Cookin -


Ja (australialaisen) valkoisen iibiksen. Ovat kuulemma aika tyhmiä lintuja ja elävät jätteillä täällä kaupungissa.


Aurinko oli niin kirkas, että suurin osa valokuvista on julkaisukelvottomia, mutta tämä nyt onnistui aika hyvin.


Lintu-ukko. Ja minä kun ensin kuvittelin, ettei täällä ole lainkaan puluja...


Royal Botanic Gardensin vihreyttä.


Puun lajia en tiedä, mutta siinä oli kirkkaan keltaiset marjat. Royal Botanic Gardensissa tämäkin.


Ruusutarhakin siellä oli.


Royal Botanic Gardens jatkuu Harbour Bridgelle ja oopperatalolle saakka. Sillan toisella puolella rannassa on pieni huvipuisto, joka on pitkästä aikaa avattu kävijöille. Portilla on aika groteski pellen naama.


Perjantai-illalla vähän sateli. Tulipas taiteellisia kuvia.

Laitan seuraavaan päivitykseen kuvia hostellista ja nykyisestä asumuksesta, jonka jaan kolmen muun kanssa. Mun kanssa samassa huoneessa asuu saksalais-suomalainen tyttö Saga, jonka kanssa voi puhua suomeakin, ja toisessa huoneessa asuu kaksi intialaista jätkää. Tällä hetkellä ainakin kaikki vaikuttaa ihan hyvältä ja nyt vain odottelen, että kurssit alkavat ja elämään löytyy jonkinlainen rytmi.

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

Eikä vieläkään kuvia...Oli vain pakko tehdä merkintä, että ei se täälläkään aina ole pelkkää auringonpaistetta ja linnunlaulua, koska tänään on koko illan satanut kaatamalla ja tuullut niin että tukka lähtee. Vaikka on tottunut Turun tuulisuuteen, ne tuntuvat leppeiltä tuulenvireiltä verrattuna näihin puhureihin. Lauantaiksi ja sunnuntaiksi on luvattu samanlaista säätä, menee sitten mukavasti muutto vesisateessa.

Tässä vielä linkki Daily Telegraphin uutiseen, en arvannut että ihan noin paljon satoi...
http://www.dailytelegraph.com.au/news/sunday-telegraph/wild-storm-that-trashed-sydney/story-e6frewt0-1225830017389

Alkupäivien kuulumisia (lisään kuvia myöhemmin)

Sydneyssä on tullut nyt vietettyä pari kokonaista päivää melkoisen tehokkaasti. Pääsin perille tiistaina yhdeksältä illalla ja olin hostellissa kymmenen maissa, kun lentokenttä oli kovin hämmentävä passitarkastuksineen ja tullin beagleineen ja muine koirineen; niillä on eri koirat huumeille ja ruoalle, labradorin noutajat hoitaa toisen puolen hommasta (arvatkaapa kumpi on kumpi? Aivan.). Koneesta päästessä oli siis ensiksi pakko mennä passi- ja viisumitarkastukseen, jonka jälkeen vasta pääsi etsimään omaa matkalaukkua hihnalta. Ja sen jälkeen olikin kummallinen tullitarkastus, monta karsinaa eikä mitään logiikkaa.

Lentomatkakin oli aika rasittava, ihmistä ei varmaankaan ole tehty istumaan 33:a tuntia niin pienessä tilassa, että ei pysty edes jalkoja suoristamaan. Turbulenssikaan matkalla Amsterdamista Hong Kongiin ei yhtään helpottanut tilannetta. Olo oli Sydneyyn päästessä väsynyt ja reissussa rähjääntynyt, ja jotenkin hämmentynyt. Oli hassua astua ulkoilmaan eikä vastassa ollutkaan lumipenkkoja ja yli kymmenen asteen pakkasta, vaan täysin päinvastaiset näkymät. No, mitä niistä nyt pimeällä sai selvää, kuuma oli joka tapauksessa.

Hostellissa samaan huoneeseen osui ruotsalainen tyttö nimeltä Sara, joka on myös tulossa opiskelemaan samaan yliopistoon, UTS:ään, mikä oli todellinen onnenpotku, sillä hänen avullaan löysin itselleni loppuajaksi aika mahtavan kämpän. Se on UTS:än kirjastoa vastapäätä (jonne kuulemma mahdollisesti on aika helppo päästä harjoitteluun, jei!) Se on korkein talo sillä alueella, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa 42 kerrosta. Itse kämppä on 36. kerroksessa, mistä on mahtavat näkymät ympäri kaupunkia ja vuokraan kuuluu vielä netti. Niin ja tietty viimeisenä silauksena siinä rakennuksessa on iso uima-allas, poreallas, sauna (vettä ei varmaan saa heittää kiukaalle, mutta meneehän tuo ilmankin.), aika hyvin varusteltu kuntosali ja iso terassi ja tenniskenttä, joita talon asukkaat saa käyttää vapaasti. Varokaa vaan, heinäkuussa Suomeen palaa ihan erinäköinen Tanja! Tai sitten ei, peruslaiskaa luonnettahan on aika hankala muuttaa:)

Orientaatioviikko alkaa vasta ensi maanantaina, niin että tässä on nyt hyvin aikaa hakea sitä melanoomaa ja "goalaa" serkkutytölle. Hyvään alkuun olen jo päässyt, kun tänään kävin Saran kanssa Manly Beachilla Sydneyn pohjoispuolella ja pikkuisen poltin itseni. Huomenna pitänee keksiä jotain muuta. Jos vaikka jo lopulta sais nukuttua normaalit seitsemän tai kahdeksan tunnin unet, koska nyt se on ollut aika vaikeaa. Vaikka olen mennyt aika myöhään nukkumaan (yhden kahden aikoihin), olen silti parhaimmillaan herännyt jo kuudelta ja sen jälkeen on ollut vaikea saada uudelleen unta. Pistetään se nyt sitten aikaeron ja tuntemattoman paikan piikkiin. Viisaammat sanovat, että uuteen paikkaan ja varsinkin aikaan tottumiseen joko viikko tai kaksi, katsotaan nyt sitten kumpi pitää minun kohdallani totta.

Ilma on täällä todellakin suosinut ja auringonpaistetta on riittänyt, vaikka illemmalla on ollut pilvisempää. Molempina kokonaisina päivinä mittari on ylittänyt kolmenkympin rajan ja ilmankosteus on ollut yli 50%. Viikonlopuksi on luvattu sadetta, mutta tällä hetkellä se vaikuttaa aika epätodennäköiseltä. Sittenhän sen näkee, kun ensimmäinen kuuro kastelee.