Nyt on kynnys ylitetty ja ensimmäinen luento ja tutoriaali ohi. Olo on vähän samanlainen kuin olisi jäänyt jyrän alle. Hiukan myös epäilyttää yritänkö juosta ennen kuin olen oppinut kävelemään. Tai oikeammin konttaamaan, koska nyt ollaan niin kaukana omasta mukavuusalueesta, että ihan pahaa tekee. Kurssin nimi on "People, Information and Knowledge" ja luennoitsija vaikutti hyvin hyvin innostuneelta omasta aiheestaan ettei meinannut pysyä housuissaan. Hiukan tuli Niskanen mieleen, jos totta puhutaan...hiukan asian vierestä, mutta muistaako kukaan kitiläisistä Niskasen Huhtamäki-esimerkin yrityksen virtaviivaistamisesta ja turhien tuotteiden karsimisesta? Täällä kahviloissa käytetään Huhtamäen kahvikupin kansia, että ilmeisesti kannattamattomien osien karsiminen on yritystä auttanut, kun tänne saakka ovat levinneet.
Mutta takaisin itse asiaan. Luennolla istuessa tuli useammin kuin kerran mieleen, että nyt liikutaan todella korkeissä sfääreissä eikä juurikaan pyritä käytännöllisyyteen, vaikka kuinka luennoitsija väittää kurssin liittyvän käytännön filosofiaan (taidan pyytää Tauriaiselta apua, jos ei muuten aukene), mutta minun mielestä koko tieteenala on yksi iso paradoksi. Miten filosofia muka voi olla käytännöllistä? Eihän se nyt ole mahdollista, filosofia nojaa eri teorioihin ja käytäntö nyt on käytäntöä, jotain mitä tehdään lähes ajattelematta. Joka tapauksessa kurssilla on ilmeisesti tarkoitus dekonstruoida kaikki ennalta opittu ja sisäistetty informaatio/tietämys (information vs. knowledge...juu, syvällä ollaan) ennen kuin uutta informaatiota tai tietämystä voi edes yrittää sisäistää.
Luennoitsija sanoi monta kertaa, että information/knowledge management -alalla, mikä luultavasti tarkoittaa samaa kuin tiedonorganisointi, ei saa olla liian järkevä tai käytännöllinen, vaan kaiken käytännön pitäisi perustua jonkinlaiseen teoriaan eli kun tekee työtään, pitäisi myös tietää miksi sitä tekee eikä saisi vain kyselemättä totella ohjeita, jotka voivat välillä olla käsittämättömiä. Ohjeita ei pitäisi noudattaa vain siksi, että niin on "aina tehty". Tämä oli mielestäni luennon ydin enkä voi sanoa, että olisin sen kanssa eri mieltä. Uskon että tästä kurssista voi silti olla hyötyä, vaikka en siitä kotona opintopisteitä saakaan ja vaikka se saattaakin mennä yli hilseen useammin kuin kerran. Otetaan se nyt sitten vaikka haasteena, josta saan varmaan ensimmäiset harmaat hiukset, mutta sisulla sitä menee vaikka läpi harmaan kiven. Kerpele.
Haaste otettu vastaan! Mää ymmärtäisin käytännöllisen filosofian niin, että siitä on käytännön hyötyä. Esim. Humen giljotiini: Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten niiden pitäisi olla. Eli vaikka joku olisi aina kaivanut nenäänsä liikennevaloissa, sillä ei ole filosofista perustetta tehdä niin myös jatkossa :)
ReplyDelete-Tuula
Terveiset Down Underiin!
ReplyDeletePiti kirjoittaa, kun mainitsit mun nimen blogissas. Olen turhamainen tai jotain.
Teoreettisen ja käytännöllisen filosofian erottelu on Turun laitoksella puhtaan huteralla pohjalla, kuten varmasti muuallakin. Teoreettinen on painottunut metafysiikan, tietoteorian, kielifilosofian ja logiikan yms. kiemuroihin. Käytännöllinen tutkii yhteiskuntateorioita, etiikkaa etc. Nämä alueet menevät tietenkin joskus päällekkäin, mikä tekee filosofiasta hyvin eroottisen aiheen.
Ja Humen giljotiini toimii siten, että vaikka joku kaivaa nenäänsä liikennevaloissa, niin emme voi päätellä tästä, että niin pitäisi tai ei pitäisi tehdä (ei voida vetää moraalista johtopäätöstä). Teorioita (etiikkaa) saa aina kehitellä miten tästä voitaisiin vetää johtopäätöksiä, mutta suoraa suhdetta luonnon ja moraalin välillä ei löydy.
Erotiikkaa, erotiikkaa, eikös vain? Tällaiset ajatukset pistävät kuumaksi. Kaikkien pitäisi kokea ainakin yksi filosofinen luento elämässään - ja aivo-orgasmi, joka on harvinainen mutta silloin maa järkkyy ja popot ei kanna koko päivänä. Olen kokenut sellaisen kaksi kertaa: toinen oli tietoteorian luento, toista en muista.
Kaikenlaista.
- Joni T
Just. Mutta hyvä tietää, että tätä kautta voi sitten pyytää apua, jos kurssi alkaa tuottaa liikaa metafyysisiä ongelmia tai vaikka sitä erotiikkaa:) Jonille kiitos jo etukäteen!
ReplyDeleteMä en uskalla puhua enää Jonille mitään.
ReplyDeleteTulin.
ReplyDeleteAivan ihanaa! Just tota kannattaa ottaa vastaan toisella puolella maailmaa, tykkään. Se mitä aivoissasi tapahtuu, sillä hetkellä, kun hahmotat kuinka epävakaasti voit keskustella ei mistään ja kaikesta samaan aikaan on mun laji. Otetaan tämä keskustelu aivoimeksi, kun pääset huomaani taas joskun tänne Alastaron perämettiin! Sosiaalialan ihmeenä kannatan filosofista keskustelua ja sen mahdollisuuksi, koska toisten ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa on mahtavaa ymmärtää tavoitteita. Niihin suuntaaminen ensin filosofisella tasolla on helpottavampaa, koska hankalien ihmisten psykologia on uuvuttavaa. Eli siis filosofia antaa minunkaltaiselleni mahdollisuuksi järkeistää kaikkea älytöntä jota kohtaan!
ReplyDeleteMahtavia opiskeluhetkiä!