Surffausreissu Seal Rocksiin

Kävin sitten kokeilemassa millaista se paljon puhuttu aallolla ratsastaminen on. En voi sanoa kokeneeni kummoisiakaan onnistumisen tunteita, koska ainoa kerta jolloin pääsin edes lähellekään laudalla seisomaan nousemista, se ryökäle kiepsahti ympäri ja minä siinä mukana. Hörppäsin varmaan litran merivettä (kamalan suolaista!) niin nenän kuin suunkin kautta ja nyt olisi varmaan musta silmä tai pahempaa, jollen olisi ehtinyt laittaa käsiä kasvojen eteen ajoissa. Kuulin tarinan, että jollakulla oli murtunut nenä samanlaisessa tilanteessa, mutta en sitten tiedä kuinka totta tuokin on.

Joka tapauksessa rannat olivat tosi hienoja, sää oli jotakuinkin mukiin menevä (sunnuntaina vähän satoi) ja jälleen kerran onnistuin polttamaan itseni. Näinköhän se melanooma kohta iskee... Majoitus oli ihan korvessa, niin kaukana mistään sivistykseen viittaavastakaan, ettei ollut edes toivoa, että kännykkä toimisi siellä. Ja oli hyttysiä, miljoonittain hyttysiä. Purivat mua varmaan eniten. Ensi kerralla en lähde merta edemmäs kalaan, vaan menen vaikka Manlyyn tai jonnekin lähirannalle kokeilemaan, hyttyset oli sen verran raivostuttavia...


Näyttää aika tummalta tuo taivas, mutta kyllä se kirkastui myöhemmin. Oltiin siellä jo yhdeksän jälkeen aamulla...en ymmärrä miten ne surffausopet pystyvät siihen, ensin ryyppäävät koko illan ja seuraavana aamuna ovat heti valmiita kahdeksan jälkeen lähtemään! Hulluja.


Noissa aalloissa sitä mentiin mukkelismakkelis kaikki, oli tosi vaikea pysyä pystyssä. Ja samalla piti raahata parimetristä lautaa perässä. Kaikkeen sitä itsensä pitää tunkea.


Toinen meidän surffausopettajista. Molemmat oli ihan pimeitä, mutta mukavia.


Maisemakuvausyritelmä.


Tämä kaveri tuli pelottelemaan, kun oltiin lounaalla. Monitor lizardiksi sitä kutsuivat ja sanoivat, että se puree, jos sitä yrittää häätää.


Pienempi samanlainen puussa.


Hienoa hiekkaa, sininen meri ja aurinko. Ai että.