Eräskin auringonlasku

Oli niin hienot värit, että oli pakko jakaa nämä teidänkin kanssa.

Surffausreissu Seal Rocksiin

Kävin sitten kokeilemassa millaista se paljon puhuttu aallolla ratsastaminen on. En voi sanoa kokeneeni kummoisiakaan onnistumisen tunteita, koska ainoa kerta jolloin pääsin edes lähellekään laudalla seisomaan nousemista, se ryökäle kiepsahti ympäri ja minä siinä mukana. Hörppäsin varmaan litran merivettä (kamalan suolaista!) niin nenän kuin suunkin kautta ja nyt olisi varmaan musta silmä tai pahempaa, jollen olisi ehtinyt laittaa käsiä kasvojen eteen ajoissa. Kuulin tarinan, että jollakulla oli murtunut nenä samanlaisessa tilanteessa, mutta en sitten tiedä kuinka totta tuokin on.

Joka tapauksessa rannat olivat tosi hienoja, sää oli jotakuinkin mukiin menevä (sunnuntaina vähän satoi) ja jälleen kerran onnistuin polttamaan itseni. Näinköhän se melanooma kohta iskee... Majoitus oli ihan korvessa, niin kaukana mistään sivistykseen viittaavastakaan, ettei ollut edes toivoa, että kännykkä toimisi siellä. Ja oli hyttysiä, miljoonittain hyttysiä. Purivat mua varmaan eniten. Ensi kerralla en lähde merta edemmäs kalaan, vaan menen vaikka Manlyyn tai jonnekin lähirannalle kokeilemaan, hyttyset oli sen verran raivostuttavia...


Näyttää aika tummalta tuo taivas, mutta kyllä se kirkastui myöhemmin. Oltiin siellä jo yhdeksän jälkeen aamulla...en ymmärrä miten ne surffausopet pystyvät siihen, ensin ryyppäävät koko illan ja seuraavana aamuna ovat heti valmiita kahdeksan jälkeen lähtemään! Hulluja.


Noissa aalloissa sitä mentiin mukkelismakkelis kaikki, oli tosi vaikea pysyä pystyssä. Ja samalla piti raahata parimetristä lautaa perässä. Kaikkeen sitä itsensä pitää tunkea.


Toinen meidän surffausopettajista. Molemmat oli ihan pimeitä, mutta mukavia.


Maisemakuvausyritelmä.


Tämä kaveri tuli pelottelemaan, kun oltiin lounaalla. Monitor lizardiksi sitä kutsuivat ja sanoivat, että se puree, jos sitä yrittää häätää.


Pienempi samanlainen puussa.


Hienoa hiekkaa, sininen meri ja aurinko. Ai että.

Jos jonkunlaista juhlaa ja festivaalia

Lyhyen ajan sisällä täällä on ollut ainakin kolme erilaista juhlaa hyvinkin erilaisille kansanosille, joiden juhlallisuuksia olen käynyt kurkkimassa. Harmittaa tosin, etten nähnyt eilistä Massive Attackin keikkaa Oopperatalon aukiolla, kun luin siitä vasta tänään lehdestä...

Mutta asiaan: ensin oli kiinalainen uusivuosi (metallitiikerin vuotta nyt eletään) helmikuun alussa, joten pari viikkoa sai kuunnella rumpujen pärinää ja papattien pauketta kotonakin, koska asun Haymarketissa ja Chinatown on ihan vieressä. Mutta paraati oli hieno, käytiin sitä kattomassa muutaman tuhannen muun kanssa:

Lohikärmes jos toinenkin.


Rummuttajat olivat kovassa kunnossa.


Siinä se metallitiikeri nyt on.


Toisenlainen lohikäärme.


Näiden pukujen kantajat oli mun mielestä ihan pieniä lapsia, niin söpöjä. On hienoa, että kaiken ikäiset saivat osallistua.


Joku sanoi tästä, että "Look, french fries!", mutta epäilen ettei ne ihan niitä olleet...more like fortune cookies.

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten jotain aivan muuta eli Gay&Lesbian Mardi Gras, joka oli ehkä vielä hiukan värikkäämpi ja hmm...iloisempi!

Botanic Gardensin lepakot eivät olleet kovin otettuja kaikesta hulinasta ja metelistä (otin pari videoakin, vaan että sain sen metelin nauhalle). Tai sitten nekin halusivat tulla katselemaan paraatia Oxford Streetille.


Ensin oli moottopyöriä.


Sitten oli paljon tuollaisia häkkyröitä, missä riekkui puolialastomia miehiä (lähinnä).


Teemana oli homot ja lesbot kautta aikojen. Harmi kun en saanut kovin hyviä kuvia siitä, mutta kyllä siellä näkyi tuttujakin hahmoja: Aleksanteri Suuri, Oscar Wilde ja Sokrateskin muistaakseni.


Olisi pitänyt olla puujalat, että olisi saanut parempia kuvia... Siinä se Oscar nyt kumminkin on.


Ja tämmöisiä oli. Mahtavia peruukkeja ja muita kostyymejä.

Ja viime viikonloppuna juhlittiinkin sitten intialaisten kevätjuhlaa, Holia. Hiukan myöhässä kuulemma (näin kämppikset kertoivat), mutta kumminkin. Oli hienoa, kun osa katsojistakin oli pukeutunut perinteisiin pukuihin (nimiä en tiedä, mutta Päivi varmaan voi selventää:))

Bollywood-tansseja.


Perinteisempiä tansseja.


Lava oli Darling Harbourissa, siellä satama-altaassa ponttoonien varassa. Vähän niin kuin Myllysilta tällä hetkellä Turussa.


Värijauhojen heittelylle oli erikseen varattu alue. Aniliininpunaista taidettiin jakaa eniten.


Tässä oman osansa jo saaneita.

P.S. Menkää katsomaan Liisa Ihmemaassa! Oli aivan mahtava, kävin katsomassa sen täällä:

Eli Imaxissa; oli niin mahtava kokemus, että taidan mennä katsomaan sen uudestaan. Se valkokangas oli aivan valtava, kolmiulotteisuus toimi tosi hyvin. Ihan kuin olisi ollut itse elokuva(/i)ssa...

"Where do we put that darned platypus?"

Kirjavinkkaus! Informaatioarkkitehtuurin kurssilla puhuttiin tällaisesta jääkarhukirjasta, jonka nimi on Information Architecture for the World Wide Web (tekijät Louis Rosenfeld ja Peter Morville). Tämä saattaa tosin olla mielenkiintoinen vain kirjastotädeille, mutta kokeilkaa jos se jostain kirjastosta löytyy, voitte vaikka yllättyä. :) Kirja löytyy myös melkein kokonaisuudessaan googlen kirjoista, jos kirjastoon meno jännittää (on esim. liikaa myöhästymismaksuja tai jtn...).

Lukeminen kannattaa aina!

Ensimmäinen koulupäivä ohi, vielä monta edessä

Nyt on kynnys ylitetty ja ensimmäinen luento ja tutoriaali ohi. Olo on vähän samanlainen kuin olisi jäänyt jyrän alle. Hiukan myös epäilyttää yritänkö juosta ennen kuin olen oppinut kävelemään. Tai oikeammin konttaamaan, koska nyt ollaan niin kaukana omasta mukavuusalueesta, että ihan pahaa tekee. Kurssin nimi on "People, Information and Knowledge" ja luennoitsija vaikutti hyvin hyvin innostuneelta omasta aiheestaan ettei meinannut pysyä housuissaan. Hiukan tuli Niskanen mieleen, jos totta puhutaan...hiukan asian vierestä, mutta muistaako kukaan kitiläisistä Niskasen Huhtamäki-esimerkin yrityksen virtaviivaistamisesta ja turhien tuotteiden karsimisesta? Täällä kahviloissa käytetään Huhtamäen kahvikupin kansia, että ilmeisesti kannattamattomien osien karsiminen on yritystä auttanut, kun tänne saakka ovat levinneet.

Mutta takaisin itse asiaan. Luennolla istuessa tuli useammin kuin kerran mieleen, että nyt liikutaan todella korkeissä sfääreissä eikä juurikaan pyritä käytännöllisyyteen, vaikka kuinka luennoitsija väittää kurssin liittyvän käytännön filosofiaan (taidan pyytää Tauriaiselta apua, jos ei muuten aukene), mutta minun mielestä koko tieteenala on yksi iso paradoksi. Miten filosofia muka voi olla käytännöllistä? Eihän se nyt ole mahdollista, filosofia nojaa eri teorioihin ja käytäntö nyt on käytäntöä, jotain mitä tehdään lähes ajattelematta. Joka tapauksessa kurssilla on ilmeisesti tarkoitus dekonstruoida kaikki ennalta opittu ja sisäistetty informaatio/tietämys (information vs. knowledge...juu, syvällä ollaan) ennen kuin uutta informaatiota tai tietämystä voi edes yrittää sisäistää.

Luennoitsija sanoi monta kertaa, että information/knowledge management -alalla, mikä luultavasti tarkoittaa samaa kuin tiedonorganisointi, ei saa olla liian järkevä tai käytännöllinen, vaan kaiken käytännön pitäisi perustua jonkinlaiseen teoriaan eli kun tekee työtään, pitäisi myös tietää miksi sitä tekee eikä saisi vain kyselemättä totella ohjeita, jotka voivat välillä olla käsittämättömiä. Ohjeita ei pitäisi noudattaa vain siksi, että niin on "aina tehty". Tämä oli mielestäni luennon ydin enkä voi sanoa, että olisin sen kanssa eri mieltä. Uskon että tästä kurssista voi silti olla hyötyä, vaikka en siitä kotona opintopisteitä saakaan ja vaikka se saattaakin mennä yli hilseen useammin kuin kerran. Otetaan se nyt sitten vaikka haasteena, josta saan varmaan ensimmäiset harmaat hiukset, mutta sisulla sitä menee vaikka läpi harmaan kiven. Kerpele.