Ihan ensimmäinen ajatus lentokentältä ulos päästessä oli: Onpa täällä kuumaa ja pimeää! Jalkakäytäviä tai puistoja ei ole juurikaan valaistu iltasella, kaikki katuvalot on suunnattu autoteille (mihin ne muka niitä tarvii, autoissa on valot omasta takaa). Olen luultavasti tämän takia muutamana yönä nähnyt painajaisia pimeällä tiellä juoksevista zombeista, mene ja tiedä...
Kaupunki näyttää tosi kauniilta 36. kerroksesta katsottuna, varsinkin auringonlaskun aikaan. Kämppis sanoi, että se näyttää hienolta auringonnoustessakin, kun osa kaupungista on vielä varjossa (vähän niin kuin Discworldissa, valo mutkittelee!).
Minimekot ja -shortsit on kovassa huudossa täällä, on aika vaikea löytää pitkiä housuja mistään. Mutta Cheap Mondayn farkuista tykkäävät, ovat vähän eri hintaluokkaa täällä; kun yksistä housuista pulittaa Tukholmassa nelisenkymppiä niin täällä ne on melkein sataneljäkymppiä:)
Keskikaupungilla törmää suuremmalla todennäköisyydellä aasialaisiin kuin valkoisiin australialaisiin, ja tarkoitan tätä kirjaimellisesti. Kukaan ei juurikaan väistä, kulki sitten vasemmalla tai oikealla puolella jalkakäytävää. Välillä kun on oikein väsynyt tekisi mieli kysyä, että mitä protokollaa täällä noudatetaan vai saanko minäkin täysin randomilla poukkoilla minne sattuu? Ei sitä tällainen harvaanasutun maan kasvatti oikein ymmärrä...
Kadut menevät täällä muutenkin miten sattuu. Asun itse aika lähellä risteystä, jossa periaatteessa voi tehdä ihan laillisesti U-käännöksen (tai siltä se ainakin näyttää, kun äkkiä katsoo), koska siinä risteää tavanomaisen neljän kadun sijasta viisi ja kaikilla on eri nimet eikä yksikään jatku eteenpäin. Alkaa Turun keskellä risteystä vaihtuvat kadunnimet vaikuttaa aivan järkeviltä ratkaisuilta, kun täällä hetken näitä järjestelyitä ihmettelee.
Kaikilla on tatuointeja. Ihan kaikilla. Ja useammalla vielä etelän risti -tatuointeja. Näin kerran n. 30-v. jakkupukuisen naisen kävelevän CBD:ssä (Central Business District), jolla oli kahden sentin laajennukset korvissa ja valtava tatuointi olkavarressa. 'Nuff said.
Koulu on kamalaa pänttäämistä enkä oikein tiedä mitä varten, kun meidän tiedekunnassa ei ole edes tenttejä, vaan kotona tehtäviä esseitä. Toisaalta onpahan enemmän lomaa kuin kellään muista vaihtareista!
Minusta ei ole jakamaan huonetta toisen kanssa. Kuka helvatti puhuu yötä myöten Skypessä ja sitten vielä kehtaa suuttua, kun pyydän siirtymään olohuoneeseen, koska en saa lärpätykseltä unen päästä kiinni, vaikka on korvatulpat korvissa? Eikö yleensä ole ihan normaalia mennä ennen aamuneljää nukkumaan (tämä ei koske yötyöläisiä...)?
Aikakäsitys on muutenkin tyypeillä aika vääristynyt. Kerrankin kysyin miten kauan menee kävellä leffateatteriin George Streetillä (on aika pitkä katu) ja vastaus oli: viisi minuuttia. Todellisuudessa matkaan meni vähintään vartti... Perusvastaus kaikkiin miten kauan mihinkin menee -kysymyksiin on yleensä "kymmenen minuuttia", vaikka oikeasti aikaa menisi puolesta tunnista tuntiin. Mutta se nyt on niin suhteellista, eikös?
Australialaisten "no worries, mate" -asenne on kuuluisa joka puolella, mutta välillä itselle tulee kova hinku sanoa: "But I'm Finnish, let me worry!". En taida ihan heti tuota tapaa oppia.
Välillä myös hirvittää, että englannin kielen taito saattaa jopa rapistua täällä ollessa, kun kaikki kaverit on muita vaihtareita eikä kukaan ole kotoisin englanninkielisestä maasta... Tai kenties opin kivan saksalaisen aksentin tämän oman epämääräisen mokelluksen päälle.
Ja seuraavalla kerralla kun tulen (huom: KUN tulen), lennän suoraan Melbourneen, sillä siinä on selvästi potentiaalia päästä yhdeksi lempikaupungeistani. Eikä pelkästään selkeän ruutukaavan ja ilmaisten turistiratikoiden ja -bussien takia, vaan siksi että siellä nyt vain kaikki tuntuu olevan suurempaa ja uudempaa kuin Sydneyssä. Ja ne ratikat on aivan mahtavia! Suosittelen matkakohteeksi, sieltä pääsee ihan yhtä helposti reissaamaan ympäri mannerta kuin täältä. Lentokentälle tosin on pidempi matka, mutta penkit on ihan yhtä epämukavia molemmilla, nimim. on sitä ennenkin nukuttu lentokentällä.
Niin ja Qantasilla ei sitten kannata lentää, sillä niiden koneet hajoilee mennen tullen eikä välttämättä edes pääse nousemaan kiitoradalta kun niiden jo pitää palata takaisin moottorivian tai renkaiden puhkeamisen tai minkä lienee takia. Emirates on kuulemma painorajoitusten puolesta paras (jos on tulossa pidemmäksi ajaksi ja tahtoo suurimman osan omaisuutta mukaansa), koska niillä kaikki saa tuoda 32 kiloa (+käsimatkatavarat). Itse tosin pidin Cathay Pacificista, vaikka tavaraa saikin ottaa yhteensä vain 27 kiloa. Ruoka oli hyvää ja sitä tarjoiltiin sopivan usein ja omasta telkkarista oli kiva katsoa kaikki uusimmat leffat. Vieläkin tosin ihmetyttää ne sukat, mitkä siinä paketissa oli unimaskin lisäksi...
Tuliko tästä taas liian pitkä? No, jos jaksoitte tänne saakka, niin voitte huokaista helpotuksesta, nyt se on ohi:)
